Mauri Kunnas kävi Kirjakerhossa kakkukahveilla kertomassa kuulumisiaan.

Sinun uusi kirjasi Robin Hood valloittaa parasta aikaa Suomea. Oletko jo uuden kirjan parissa vai vietätkö hyvin ansaittua lomaa?

Olen täysillä uuden kirjan parissa ja pian toivottavasti loppusuoralla. Minun lomani on yleensä kesällä. Kirja on valmis aina kesäkuun kieppeillä minun käsistäni. Tekniikka jatkaa siitä.  Kyllä minä siihenkin otan osaa, mutta ei se ole enää sellaista työtä mitä pitää puristaa itsestäni. Eli silloin kun kirja ilmestyy, teen uutta jo täyttä häkää.


Mikä on parasta työssäsi?
Vapaus on tietysti yksi suuri juttu. Ja kun on piirtäjäksi syntynyt, niin se että saa piirtää, että saa tehdä sillä rahansa. Saan tehdä mitä haluan. Olen kovin onnekas ihminen verrattuna moniin muihin. Saan tehdä tällaista työtä, ja näen käsieni ja työni tuloksen. Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka tekevät niin, ovat onnellisimpia. Puusepät, nikkarit ja käsityöläiset.


Kun teet kirjaa, piirrät ja kirjoitat, ajatteletko lukijaa, ikäryhmää? Joudutko miettimään mitä voit piirtää?
Kyllä tietenkin, varsinkin kun teen lapsille. Monesti joudun muistuttamaan itselleni, että teen tätä lapsille. Minulla kun on taipumus alkaa tehdä liian mutkikkaasti. Tiedän, että minulla on paljon aikuislukijoita, mutta kyllä lapset tietenkin ovat se kohderyhmä. Ajattelen hyvinkin paljon lukijoita.


Mistä idea Robin Hoodiin alun perin syntyi?

Robin Hood on tyypillinen legenda, ikiaikainen koko maailman tuntema legenda, josta ei oikein tiedetä varmasti. Sillä on vähän historiallista taustaa olemassa, eikä kuitenkaan tiedetä oikein onko sellainen ollut vai ei. Mutta sen verran tiedetään, että sitä voidaan tutkia ja siitä voidaan kirjoittaa. Vähän niin kuin kuningas Artturi. 

Kun olin pikkupoika, Robin Hood oli erittäin suosittu sarjakuvalehti.  Hän oli ainakin minun supersankarini. Leikimme kavereiden kanssa aina Robin Hoodia, rakennettiin leirejä ja sen semmoista. Se on oikeastaan ollut hyvin kauan ajatuksena, ainakin 20 vuotta, että jonain päivänä teen siitä kirjan. Välillä se on tuntunut liiankin itsestään selvältä. Se on ollut tuloillansa pitkän aikaa ja nyt se sitten tuli.

Mikä on sinun suosikkilastenkirjasi?

Lapsena luin sarjakuvia. Aku Ankka oli numero ykkönen.  Tammen kultaisia kirjoja minulla oli jonkin verran. Mutta koulun kirjastosta löysin todella hienon kirjan - Kasper, Jesper ja Joonatan. Kolme iloista rosvoa. Hanhiemon satuaarre oli myös hieno. Mutta Kasper, Jesper ja Joonatan oli oma löytö, josta tykkäsin paljon ja tykkään edelleen, vaikka en ole sitä 50 vuoteen lukenut. Sen sarjakuvamainen kuvitus miellytti ja juttu oli mainio. Se kiehtoi mukavasti mielikuvitusta.


Entä omien kirjojen joukosta?

Ei oikeastaan ole yhtä ja samaa. Pidän useista kirjoistani. 12 lahjaa joulupukille on yksi suosikkini, samoin Seitsemän veljestä ja Vampyyrivaarin tarinoita. Se vähän riippuu millaiseen mielialaan ne liittyvät.

Mitä lasten lukeminen ja yhdessä lukeminen merkitsee sinulle? Sinun kirjojasi luetaan varmasti paljon yhdessä ääneen.

Olen itse lukenut lapsilleni paljon kirjoja, en omiani mutta muita. Se on hyvin tärkeää ja lapset tykkäsivät siitä kovasti, niin minäkin. Siitä yhdessäolon hetkestä. Lapset kokevat silloin että vanhemmalla on aikaa juuri heille. Onhan television katsominenkin toki ihan kivaa, kun kaikki ovat siinä yhdessä. Mutta yhdessä lukeminen on se paras juttu.


Minkä kirjan luit itse viimeksi?

Hmmm... Siis ihan loppuun astiko?  Se oli varmaankin Eric Claptonin elämäkerta. Nyt minulla on kesken Stieg Larssonin numero kakkonen ja Jake Nymanin Kovan päivän ilta. Luen yleensä vähän sikin sokin. Äänikirjoja kuuntelen paljon, kahtakin nyt.  Kuuntelen kertaalleen taas Taru Sormusten Herrasta  ja Jari Tervon Troikkaa.  Työni on sellaista, että kun väritän kuvia ja istun pöydän ääressä päivät pitkät, pääni ei tee mitään. Silloin hyvät äänikirjat ovat pelastus. Työnteko on kivaa, kun on joku hyvä kirja kuunneltavana. Odotan oikein pääseväni pöydän ääreen ja sitten työkin sujuu.